Ompahan ollut hiljaista

Juuh. Viimeisten parin viikon aikana koko talven ja kevään rankkuus on näkynyt ylitsepääsemättömänä väsymyksenä ja saamattomuutena. 

Nostan oikeasti hattua kaikille yksinhuoltajille, 

niille keillä ei ole sitä toista siellä jakamassa päivän ja viikon murheita, 

iloja, päiväkoti ja koulu kuulumisia, siivousta ja arkea.

Kuluneen parin viikon aikana on tehty vain tärkein. 

Ollaan oltu yhdässä, hengailtu, siivottu, rakennettu legoilla, tehty lasten suosikkiruokia 

ja otettu rennosti. Vaikka minulla onkin se toinen kenen kanssa jakaa ilot ja surut, 

hän on Hollannissa (tai sitten reissussa toisella puolella maailmaa) eikä apuna täällä kotona. Nauramassa lasten  pieruhuumorille, ohjaamassa läksyissä ja muistamassa retkieväitä.

Nyt kuitenkin on viimeisten viiden viikon vuoro. 

Niitä töitä, päiväkotia ja koulua. Sitten muutetaan ja aloitetaan pieni loma tai pitkä. 

Se on vielä auki - kaikki riippuu kouluista, mihin lapset sitten Hollanissa menevät. 

Ajatukset ovat siirtyneet muuttoon pikkuhiljaa. 

Tavaroiden myyntiä, talvivaatteiden perkausta,

(olen hihitellyt Valeäidin ulkovaateinventaariolle ja täysillä samaistunut) 

kesävaatteiden katsastusta ja tätä perus keväthuttua.

Vähitellen alkaa tuntua, että valo todellakin pilkottaa tunnelin päässä. 

Koko perheen pestyt, ehjät talvivaatteet ovat ripustettu yläkerran makuuhuoneeseen 

kasatulle rekille, josta pakkaajat voivat sitten ne laittaa laatikoihin tms. 

Talvikengät odottavat vuoroaan, huollettuina (jesh). 

Kun on asunut yhdeksän vuotta isossa talossa maalla, jossa on PALJON tilaa ja muuttaa keskieurooppaan esikaupunkiin kolmikerroksiseen rivitalon päätyyn, jossa tilaa on vähän vähemmän on hyvä paikka miettiä mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitsee. Paljon on myyty ja annettu eteenpäin, ja varmasti lisää tullaan laittamaan kiertoon. Hyvä niin.

Nyt vappua kohden - 

ajatukset ilmapalloissa, tekemättömissä naamiaisvaatteissa ja munkeissa.

Iloista vappuviikkoa!