Mutku ja sitku - Nyt

Kevät on ollut hiljaiseloa omien blogien puolella. Olen potenut vakavaa mutku-sitku-tautia. Paljon aloituksia, mitkä eivät ole päätyneet julkaisuiksi asti. Valokuvia, mitkä lojuvat kamerassa tai koneella, päätymättä koskaan blogin puolelle. Vakaita aikomuksia kirjoittaa jotain järkevää, suomeksi.

Kiitos, teille jotka olette siellä ruudun toisella puolella ja kurkitte tänne: Onko mitään uutta?

Vaikka elämä kotirouvana Hollannissa kuulostaakin auvoiselta (ja toki onhan se myös sitä) niin kolikon kääntöpuolella on kuitenkin se vieras maa ja kieli. Väsymys siihen, ettei ymmärrä ja siihen ettei oikeasti jaksa kokoajan täysillä kuunnellä vierasta kieltä ja yrittää kommunikoida.
Yrittää, yrittää. Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa..
Entä jos vain jäisi kellumaan?

Olen myös vakavasti pohtinut haluanko vielä kirjoittaa ja jatkaa - samaa blogisti pohdintaa on kuulunut muualtakin ja todella suosituilta bloggareilta.. Mutta täällä sitä vain näppäillään.
Lasketaan rimaa, yritetään pitää jonkinlainen taso juttujen suhteen ja kirjoittaa edes alkeellista suomea, ei haeta aina sitä täydellistä kuvakulmaa, ollaan avoimia tekstien suhteen.

Linssin toisella puolella tapahtuu meinaan ihan älyttömästi kaikkea kivaa,
minkä halauaisin jakaa..
mut ku.. sit ku mulla on aikaa..  tai sitten se on vaan, nii ku nyt.