maanantai 31. lokakuuta 2016

Millaista teillä siellä on?


Viime viikon vietimme Suomessa ja jälleennäkeminen kirvoitti monen huulille kasan kysymyksiä. 
Miten menee? Mitä kuuluu? Miten lapsilla menee koulussa? Miten saat ajan kulumaan? 
Onko kieli vaikeaa? Millaista teillä siellä on?

Aloin tosissaan miettiä miten meillä menee. Koen, että meillä menee kivasti. 
Omata kohdaltani koen, että arki sujuu - esimerkiksi löydän jo kaupasta haluamani tuotteet ja osaan ajaa pyörällä ilman karttaa keskustaan ja takaisin.. Tyttökavereita ja pulinaseuraa on ikävä. Omaa työtäkin on ikävä ja työkavereita. Toisaalta on kiva tehdä kotihommia ja nauttia pikkuasioista, jotka ruuhkavuosien pyörteissä saattavat jäädä huomioimatta.

Lapset osaavat halutessaan kouluaamujen rutiinit sekä jaksavat todella hyvin pyöräillä kouluun (4,5km) ja takaisin. Kyselyt ja syytökset Hollantiin muutosta ovat vaihtuneet toisiin enemmän ajankohtaisiin.
Kuten Joulupukin ja Sinterklasin eroihin ja kuka voittaa Ninjagon herruuden.. Pojat.
Tyttönen imee tietoa koulusta ja kirjoista. Pohtii syvällisesti ihmisten eroja, köyhyyttä ja kulttuuria. Potee pahaa puujalkahuumorivaihetta.. Hän on nauttinut selvästi kevyemmästä ilmastosta ja pidemmästä mekkokaudesta, syyssaappaista ja tyttötakeista.

Mies käy töissä ja pelastaa maailmaa omalla tavallaan. Hän on nauttinut elämän huolettomuudesta ja siitä, että voi kotona olessaan keskittyä vain perhe-elämään ja kodin pikkukorjauksiin.



Ensimmäinen kuukausi meni tavaroita purkaessa ja paikalleen laittaessa. Raivattiin pihaa ja mietiskeltiin mitä sinne haluttiin.. sittemmin on eletty, grillattu, nautittu säästä ja elämästä.





Miten aika kuluu? 
Lapsilla suurin osa ajasta kuluu koulussa. Loput ajasta he mieluiten leikkivät.
Sisarussuhde on kehittynyt ihan uudelle tasolle. Leikit ovat monipuolisia ja välillä hyvin pitkiä. Muita kavereita ei vielä koulun ulkopuolella ole, kieli ja ujous lienee suurimpina esteinä.
Toiselta on löydetty myös ne kohdat, joista saa kaverin varmasti ärsyyntymään ja niitä nappeja painellaan välillä surutta.

Siivousta, pyykinpesua, ruokahuoltoa, järjestelyä, suomi-hollanti-suomi käännnöstyötä asiapapereiden osalta, bloggaamista, valokuvausta, ompelua ja pyöräilyä, niistä tuo elämä aika pitkälti koostuu. Tietysti keksitään lasten kanssa kaikkea kivaa, seikkaillaan, leivotaan ja eletään..
Yritetään nauttia pikkuasioista - kuten kauniista aamuista, ankoista, siloisista pyöräteistä.



Millaista meillä täällä on?
Olemme matkustaneet aikas paljon. Niin Hollannin sisällä kuin ulkopuolellakin. Lasten ollessa lomalla ja itse kotirouvana pystyimme lähtemään miehen mukaan hänen työmatkalleen Ranskaan. Päräytimme autolla Belgian läpi, Normandiaan ja sieltä Nantesiin ja Saint-Nazairen rannikkokaupunkiin. Ihanaa oli ja uudestaan halutaan.
Länti-Hollannin rannikkoa on kierretty ja yksi viikonloppu veneilty pohjois-Hollannissa.
Kaunista on, vaikkakin länsirannikon vedet ovat täynnä meduusoja, mikä teki uimisesta sangen ällöttävää. (en uimut, taisi olla vähän viileääkin..)









Onko kieli vaikeaa?
No, onhan se. Ääntäminen tulee hyvin usein kurkusta ja korauttaminen on karseaa. Kyllä se tästä. Luettua kieltä kuitenkin ymmärtää, kun pohjalla on ruotsia ja englantia sekä auttavasti saksaa.
Ranska olisi huomattavasti vaikeampi, lomalla emme ymmärtäneet edes ruokalistaa..
Eli on ja ei. Suomikin on vaikea kieli ja me puhutaan sitä.









Olemme yrittäneet opetella uusia asioita ja yllä oleva navigaattorin kuva kertonee oppimamme. Perjantaina kannattaa Pariisin liepeet kiertää KAUKAA, jollei halua kokeilla Pariisilaista ruuhkaa.
Taas kokemusta rikkaampana.




Täällä me roikutaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hi, thanks for visiting, please leave a message.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...