Kotka veneilijän silmin

Kotkan vierasvenesatama kuuluu omiin kaupunkisatamien suosikkeihin.

Siisti, Kaunis, Riittävän rauhallinen, hyvät sauna- ja pesutilat meren läheisyydessä 

(saunasta pääsee uimaan, jee!!) ja hyvä palvelu.

Kauppa ja nähtävyydet kävelymatkan päässä, ainakin suurin osa.

Itse olen täysin rakastunut Sapokan veisipuistoon, aivan kuin tyttärenikin.

Ensi kerralla olemme kyllä ainakin pari yötä ja tutkimme kaupunkia paremmin.

Kehittämisen varaakin on, kuten aina. Aurinko voisi olla kirkkaampi, ja..

Säätämisen varaa olisi ainakin naisten saunan lämpötilassa (oli aikas kuuma).

Pyörävuokraus olisi kiva lisä, sillä tavoin perheet pääsisivät paremmin tutustumaan "kaukokohteisiin" eli yli 2 km päässä oleviin paikkoihin. Vertailukohteena Loviisa, jossa vuokrataan satamasta pyöriä (myös lapsille) sekä pyöräkärryjä, jotta mm. kaupassa käynti helpottuu.

Mainostamalla Kotkan vierailukohteita veneilijät huomaisivat paremmin paikan monipuolisuuden ja myös viipyisivät pidempään, mika toisi tuloja niin yrittäjälle, kuin kaupungille.

Pienestä mainostuksesta hyotyisivät etenkin ne perheet, 

jotka eivät ole vierailleet Kotkassa aikaisemmin.

Me seikkailemme usein itsenäisesti, kartan kanssa ja ilman. Tosin vierailen mielelläni kunkin kaupungin visit-sivustoilla ellei kaupunki ole ennestään tuttu.

Pieni ekstra saa asiakkaat palaamaan kerta toisensa jälkeen.

Kaksin Tyttösen kanssa

Kun saavuimme eilen Loviisan satamaan nukuimme taas kerran ihan reilut päiväunet.

Hyvin levänneinä lähdimme kaksin kaupunki kierrokselle.

Kiertelimme pitkin Loviisaa ja sattumalta löysimme Herttanen-putiikin 

(siellä Suur-kirppiksen ja A-liikkeen kulmilla, katua en tiedä). 

Harmiksemme kauppa oli kiinni, mutta oli ihana uusi tuttavuus Loviisassa.

Kipa-kirjakaupan kautta päädyimme Krintiin

 (vanhassa kirppis-talossa lähellä aukiota missä Kuningattarenkatu ja Puutarhakatu yhtyy)

En muista oliko kauppaa viime kesänä Loviisan vanhat talot tapahtuman aikoihin, 

mutta ihana se oli.

Krinti on pieni ja soma lifestyle-putiikki& verhoomo, 

joka myy kaikenlaista ihanaa uutta ja vanhaa.

Ostin Porvoolaisen Lilla Tvålfabrikenin käsintehtyä sitrussaippuaa. 

Odotan kovasti, että pääsen kotiin sitä kokeilemaan.

Hassua miten järjettömän onnelliseksi ihminen voi itsensä tuntea vain kävelemällä pitkin katuja, käsi kädessä tyttärensä kanssa.

Onnen hetkiä.

P.s. Kun taannoin luin Mehukekkereiden Veeran kirjoituksen Aikuisten värityskirjasta: ihastuin, että niitä oli edes saatavilla.

Marketeissa noita aikuisten versioita selaillessa, ei omanlaista kirjaa oikein löytynyt. 

Loviisan Kipaan eksyessämme allaoleva ruotsinkielinen kaunotar tuli vastaan. 

Ihanuus lähti mukaan loppulomaa sulostuttamaan.

Veneessä kuin kotonaan

Veneellä tilat ja toiminnot ovat yleensä kompaktit ja 

veneen suunnittelusta riippuen hyvin tai huonosti toimivat (aivan kuten kotonakin).

Veneemme on Sunmarin 870c, takaosan avotilaan saa avattua pressukatoksen 

(mikä on pelastanut monet sade/tuulikelit suojallaan).

Veneen tilat ovat aika passelit neljälle. 

Etenkin reilun viikon kesälomalla tavarat saa näppärästi paikoilleen. 

Märkäpuvut ja muut snorklauskamat vievät paljon tilaa, 

mutta mitäpä sitä ei tekisi harrastuksen vuoksi. 

(Mainittakoon, että tänä vuonna ne ovat kotona viileästä ilmanalasta johtuen)

Pienten tilojen hyvinä puolina on, että tavarat on pakko korjata pois ja laittaa paikoilleen. 

Samassa tilassa kun syödään, piirretään, pelataan, leikitään...

Reissuissa tavarat pysyvät vuodesta toiseen melkein samoilla paikoilla. 

Näin asiat löytyvät, eikä esim. kadonneita omenoita tarvitse kaivaa syksyllä 

muumioituneina erinäisten lokeroiden pohjilta. 

Ja usko pois, niitä lokeroita on paljon.

* kadonnut osio: Niin veneellä kuin kotonakin arvostamme molemmat rentoa oleskelua. Kotona se jää monien hommien (lue ranchilla hitokseen tekemistä, mistä kyllä tykkään) vuoksi vähemmälle.

On tyynyjä, vilttejä, tarpeen vaatiessa kaivetaan untuvamakuupussi takakannen pelaajien lämmikkeeksi.

Rakastan sitä, että tila toimii. Lapsiperheelle veneen pelastus on pressukatos takakannen yllä. Kuvauspäivänäkin tuuli ihan järjettömän kovaa, mutta kaunis auringonpaiste lämmitti iltapäiväkahvittelijaa.. Täyttä luksusta.

En enää näin jälkikäteen muista mikähän mahtoi olla jutun ydin, mutta lomalla sitä ottaa hieman rennommin..

 Kaipa se ydinajatus on, että veneellä yritämme pitää asiat paremmin järjestyksessä kuin kotona konsanaan. Asioiden pitää olla ensin toimivia sitten vasta nättejä - kotona voi olla joskus toisinpäinkin.

p.s. On se ihanaa huomata pari päivää tekstin julkaisemisen jälkeen, että puolet teksteistä on kodonnut käsittämättömästä syytä X jonnekin bittiavaruuteen. 

Syy lienee tabletin bloggerissa mikä ei oikein toimi (sillä se on suunniteltu puhelimiin...) 

kunnolla, noh kaivelen tekstit muistini syövereistä.. 

well well, Kadonnut osio*