Monday 31 October 2016

Millaista teillä siellä on?


Viime viikon vietimme Suomessa ja jälleennäkeminen kirvoitti monen huulille kasan kysymyksiä. 
Miten menee? Mitä kuuluu? Miten lapsilla menee koulussa? Miten saat ajan kulumaan? 
Onko kieli vaikeaa? Millaista teillä siellä on?

Aloin tosissaan miettiä miten meillä menee. Koen, että meillä menee kivasti. 
Omata kohdaltani koen, että arki sujuu - esimerkiksi löydän jo kaupasta haluamani tuotteet ja osaan ajaa pyörällä ilman karttaa keskustaan ja takaisin.. Tyttökavereita ja pulinaseuraa on ikävä. Omaa työtäkin on ikävä ja työkavereita. Toisaalta on kiva tehdä kotihommia ja nauttia pikkuasioista, jotka ruuhkavuosien pyörteissä saattavat jäädä huomioimatta.

Lapset osaavat halutessaan kouluaamujen rutiinit sekä jaksavat todella hyvin pyöräillä kouluun (4,5km) ja takaisin. Kyselyt ja syytökset Hollantiin muutosta ovat vaihtuneet toisiin enemmän ajankohtaisiin.
Kuten Joulupukin ja Sinterklasin eroihin ja kuka voittaa Ninjagon herruuden.. Pojat.
Tyttönen imee tietoa koulusta ja kirjoista. Pohtii syvällisesti ihmisten eroja, köyhyyttä ja kulttuuria. Potee pahaa puujalkahuumorivaihetta.. Hän on nauttinut selvästi kevyemmästä ilmastosta ja pidemmästä mekkokaudesta, syyssaappaista ja tyttötakeista.

Mies käy töissä ja pelastaa maailmaa omalla tavallaan. Hän on nauttinut elämän huolettomuudesta ja siitä, että voi kotona olessaan keskittyä vain perhe-elämään ja kodin pikkukorjauksiin.



Ensimmäinen kuukausi meni tavaroita purkaessa ja paikalleen laittaessa. Raivattiin pihaa ja mietiskeltiin mitä sinne haluttiin.. sittemmin on eletty, grillattu, nautittu säästä ja elämästä.





Miten aika kuluu? 
Lapsilla suurin osa ajasta kuluu koulussa. Loput ajasta he mieluiten leikkivät.
Sisarussuhde on kehittynyt ihan uudelle tasolle. Leikit ovat monipuolisia ja välillä hyvin pitkiä. Muita kavereita ei vielä koulun ulkopuolella ole, kieli ja ujous lienee suurimpina esteinä.
Toiselta on löydetty myös ne kohdat, joista saa kaverin varmasti ärsyyntymään ja niitä nappeja painellaan välillä surutta.

Siivousta, pyykinpesua, ruokahuoltoa, järjestelyä, suomi-hollanti-suomi käännnöstyötä asiapapereiden osalta, bloggaamista, valokuvausta, ompelua ja pyöräilyä, niistä tuo elämä aika pitkälti koostuu. Tietysti keksitään lasten kanssa kaikkea kivaa, seikkaillaan, leivotaan ja eletään..
Yritetään nauttia pikkuasioista - kuten kauniista aamuista, ankoista, siloisista pyöräteistä.



Millaista meillä täällä on?
Olemme matkustaneet aikas paljon. Niin Hollannin sisällä kuin ulkopuolellakin. Lasten ollessa lomalla ja itse kotirouvana pystyimme lähtemään miehen mukaan hänen työmatkalleen Ranskaan. Päräytimme autolla Belgian läpi, Normandiaan ja sieltä Nantesiin ja Saint-Nazairen rannikkokaupunkiin. Ihanaa oli ja uudestaan halutaan.
Länti-Hollannin rannikkoa on kierretty ja yksi viikonloppu veneilty pohjois-Hollannissa.
Kaunista on, vaikkakin länsirannikon vedet ovat täynnä meduusoja, mikä teki uimisesta sangen ällöttävää. (en uimut, taisi olla vähän viileääkin..)









Onko kieli vaikeaa?
No, onhan se. Ääntäminen tulee hyvin usein kurkusta ja korauttaminen on karseaa. Kyllä se tästä. Luettua kieltä kuitenkin ymmärtää, kun pohjalla on ruotsia ja englantia sekä auttavasti saksaa.
Ranska olisi huomattavasti vaikeampi, lomalla emme ymmärtäneet edes ruokalistaa..
Eli on ja ei. Suomikin on vaikea kieli ja me puhutaan sitä.









Olemme yrittäneet opetella uusia asioita ja yllä oleva navigaattorin kuva kertonee oppimamme. Perjantaina kannattaa Pariisin liepeet kiertää KAUKAA, jollei halua kokeilla Pariisilaista ruuhkaa.
Taas kokemusta rikkaampana.




Täällä me roikutaan!


Monday 10 October 2016

Harmaan sävyjä makuuhuoneesa


Viime viikolla pyöräyttelin makuuhuonetta syyskuntoon. Kesällä siellä on käyty vain nukkumassa ja tehty satunnaisia töitä "työtilan" puolella. Nyt iltojen viiletessä ja miehen ollessa työreissuilla olen kaivannut paikkaa, jossa lukea tai neuloa vilttiin kääriytyneenä. Ja tarvittiinhan sinne sänkyynkin paksummat peitot. Talvisiin untuvapeittoihin en vielä langennut, mutta pian saan kaivaa nekin esiin.
Kuten kuvasta näkyy, vekkulin muotoinen pohja luo hieman 
haastetta makuuhuoneenkin sisustamiseen.




Ennen minun ja lasten muuttoa, maalasimme seinät sekä ikkunanpielet. Maalien värivalinnoista vastasi rakas mieheni ja kieltämättä hyvät sävyt valitsi. Harmaata ja valkoista haluttiin molemmat, Suomen talon ruskean sävyjen jälkeen.
Samoja maaleja on muuten käytetty koko asunnossa, eikä ollenkaan pöllömpi ratkaisu.


Yöpöytinä toimivat vanhat tuolit. Kiviseiniin ei niin vain porailla reikiä, joten kunnes löydän ne 
"The yövalaisimet" saavat Ikean valot valaista iltaisia lukuhetkiä peiton alla.
Joskus haaveilin isosta yhtenäisestä peitosta, mutta kumppanin ollessa peittoon kääriytyjä, jäisin todennäköisesti yö toisensa jälkeen ilman peittoa. 
Kahdella mennään, ilman päiväpeittoja - pääsevät lakanat paremmin oikeuksiinsa.



Aikaisemmin säilytin koruja kylpyhuoneessa, mutta muuton myötä ne siirtyivät makuuhuoneeseen.
Valaisin palvelee aamun koruvalinnoissa kuin iltaisen lukuhetken valona.


Huoneen toisella puolella sijatsee vaatesäilytys ja työpöytä. 
Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Wednesday 5 October 2016

Sinne se syyskuu humpsahti


Elokuun päättänyt Ranskan matka ja syyskuun alun helteet siivittivät syyskuista koulun alkua. 
Helteiden jälkeen sää on ollut loistava - aamun noin +12 asteen kirpeyden lämmetessä iltapäivän pariinkymmeneen asteeseen. Koko kuukausi on nautittu auringosta ja kivasta säästä.
Syksy alkoi näkyä vasta loppukuusta kuivina lehtinä maassa. Puut eivät täällä kellastu vaan ikään kuin väsyvät, imaisevat lehtivihreän sisään ja tips, kuivunut lehti putoaa maahan.
Yleisilme luonnossa on kuitenkin vielä todella vihreä. Paikka paikoin aavistuksen haalistunut niin kuin loppukesällä värit usein ovat, kevään heleä vihreys on poissa.



Mielenkiinnolla odotan miten sää kehittyy. 
Onko marraskuu yhtä kamala kuin Suomessa? Todennäköisesti on.
Milloin se luvattu loputon sade alkaa? Onko "Hollanin kylmä" oikeasti kylmä vai pukeutumiskysymys?
Jaa, pian tuo selviää. Ensin nautiskellaan lokakuun auringosta, niin kauan kuin sitä riittää.





Saturday 1 October 2016

it's time to barbique..


Syksy on vääjäämättä saapunut, mutta grillikausi ei suinkaan ole paketissa. Päinvastoin. Tänään järjestettävien grillijuhlien kunniaksi päätin laittaa meidän kesäkeittön arvoiseensa kuosiin. Koko kesä ollaan grillattu, mutta intoa alueen kaunistamiselle ei ole ollut.

Alla oleva kuva on otettu keväällä, jolloin myrskyn kaatama aita on vielä korjaamatta. Grillin paikka kuitenkin hahmottuu siihen nurkkaan.


Ennen ja jälkeen






Grillin yhteydessä olevassa roskiksessa jujuna on sisäroskis, 
johon saa roskapussin siististi.



Vielä ehtii mukaan pääsiäisvalmisteluihin

Vielä ei ole liian myöhäistä aloittaa pääsiäisvalmisteluja lasten kanssa. Me askartelimme virpomisvitsat jo viime viikonloppuna, sillä...